Siinähän sen kahden viikon loma meni ja tänään oli taas työpäivä.
Ennen töihin menoa kävin hemmottelemassa itseäni läheisessä kahvilassa nimeltä Alan’s café. Kyseisestä paikasta saa niin ihania pullia, sämpylöitä ja kaikkia muita herkkuja ja kaikki ovat paikan päällä leivottuja. Hinta laatuunsa nähden on omasta mielestäni aika matala, ihan hyvin voisin maksaa enemmänkin näin hyvistä tuotteista! Tällä kertaa valikoin mustikkapiirakan palan ja kupin kahvia, enkä tälläkään kertaa joutunut pettymään.
Itse paikka on tunnelmaltaan rauhallinen ja kotoisa.
Itse työpäivä meni niin kuin ne lähes tulkoon aina menee, mitä nyt jonkin verran muutoksia oli ilmaantunut poissa oloni aikana. Olen siis ravintolassa tarjoilijana.
Sen verran voisin kertoa, että minulla oli aivan ihana ja sympaattinen ryhmä tänään palveltavanani! Ryhmä koostui vanhemmista naisista, jotka olivat luultavasti ystäväporukka. He olivat mukavia ja iloisia, heitä oli oikein ilo palvella. Siinä vaiheessa, kun he olivat maksaneet ja hain heille kuitin niin palatessa tämä rouva joka hoiti maksamisen sanoi minulle että ”tämä kaksi euroa tippui kuoresta ja me emme enää huoli sitä, mutta toivottavasti sinä huolit sen. Se on sinulle onnen kolikoksi.” Tämä oli niin, en tiedä sanat eivät riitä kuvaamaan sitä miltä sillä hetkellä tuntui. Minusta se oli niin kauniisti sanottu. Onnen kolikoksi, kun se on tarkoitettu niin laitan sen jonnekkin säästöön tai ehkä väsään siitä korun mitä kantaa mukana onnea tuomaan.
Ihan hyvä päivä tästä siis loppujen lopuksi tuli vaikka harmitti loman loppuminen.
