Kuulumisia kuvina
Avainsana: Koirat
Ihania talvipäiviä
Ihanaa, kun on lunta ja talvi. Rakastan talvea ja ulkoilua varsinkin talvella! Viimeisen viikon sääkin on ollut aivan ihana, joten ulkona on tullut vietettyäkin aikaa koirien kanssa.
Ulkoilun lisäksi aikaa on kulutettu neulomalla. Ensin kummitätini pyysi, että tekisin hänelle kaksi paria villasukkia joista ensimmäinen pari onkin jo valmis. Seuraavaksi kaveri pyysi lapasia toiveena, että olisivat edes ensi talveksi valmiit ja viimeisimpänä äitini kävi ostamassa lankoja, että tekisin hänelle säärystimet. Joten neulonta projekteja riittää hetkeksi eteenpäin.
Huomenna mennään Kodan kanssa ehkä katsomaan kummitädin pientä hauva vauvaa tai no ei se enää ihan niin pieni ole, mutta ihana vauvakarva sillä on vieläkin. Pentu kuume tulee, kun käy vauvoja paijaamassa.
Viikkokatsaus
Vihdoin on sunnuntai ja alkaa kolmen päivän vapaat! Tämän katastrofi päivän jälkeen on kiva päästä vapaalle. Kaikki meni tänään enemmän tai vähemmän päin sanonko mitä…
Aamu alkoi sillä, että nukuin pommiin ja hiirveässä kiireessä lähdin töihin. Onneksi kuitenkin kerkesin, mutta työavaimet ja silmälasit jäivät kotiin. Työkaveri ei vastannut puhelimeen niin koputtelin sitten ikkunan takana, että joku tulisi avaamaan oven minulle. Päivän aikanakin sählättiin ja sotkettiin kaikki. Totesimme vain, että tätä päivää ei ole luotu meitä varten. Toivottavasti loppupäivä menee paremmin.
Miten muuten tämä viikko on mennyt? Töissä olen aamut ollut ja loppuajan päivistä olen kuluttanut yleensä neuloen ja äänikirjaa siinä samalla kuunnellut. Paljon on tullut myös leivottua. Keksien ja kookospallojen lisäksi sämpylöitäkin tuli leivottua yhtenä iltana.
Eilen kävimme Harhiksen kanssa katsomassa kummitätini uutta koiranpentua. Hän oli hurjan suloinen ja hurmaava tapaus! Pentukuume tuota pientä palleroa katsoessa tuli, mutta taitaa meillä olla oma koira kiintiö täynnä tällä erää.
Miten teidän viikonloppu tai viikko ylipäätään on mennyt?
Perjantain touhuiluja
Viikonloppu taas edessä ja kuuden päivän työ rupeama itsellä alkoi tänään. Tänään kyllä työpäivä jäi hyvinkin lyhyeksi, kun kesken päivää piti painella hammaslääkäriin. Lievästi hammaslääkäreitä pelkäävänä pitkitin ja pitkitin sinne soittoa, mutta nyt oli pakko jo soittaa, kun viisaudenhammas alkoi liika kiusata. Tunnin jouduin odotushuoneessa kärvistellä, mutta ei se mitään. Omaksi onnekseni sain todella mukavan nuorehkon naisen lääkärikseni, hän koko ajan kertoi mitä teki ja se kummasti helpotti omaa oloa siinä suu auki maatessa. Kahdentoista jälkeen olinkin jo takaisin kotona.
Kotona yritin löytää kadonneen inspiraation ja mielenkiinnon jatkaa itselle tulevien villasukkien neulomista. Valitettavastu innostus on edelleen kadoksissa. Luovutuksen jälkeen päätin lähteä ulkoilemaan räntäsateeseen.
Mukaan nappasin tällä kertaa vain omat koirani. Laatuaika Kodan ja Ciran kanssa oli paikoillaa. Rauhaksiin kiersimme pidemmän lenkin ja oli mukavaa, kun sai vain olla hiljaa ja välittämättä muista.
Illemmalla kävin äitin luona etukäteis itsenäisyyspäivän kahveilla, kun olemme molemmat silloin töissä. Äiti oli leiponut vaikka ja mitä hyvää. Luultavasti Veera ja Valtteri olivat myös osallistuneen leipomiseen, ainakin pipareiden osalta. Veera parka taisi kärsiä pienestä halipulasta tai ikävästä, koska oli vähän väliä tulossa halimaan. Tai ehkä se oli jonkin sortin pehmitystä, että saisi koiran lainaan?
Loppuillan suunnitelmissa on viettää Harhiksen kanssa aikaa pelaillen yhdessä.
Esittelyssä Cira
Tällä kertaa vuorossa talon nuorimmainen ja toinen omistani. Totta puhuakseni niin Ciraa en olisi hankkinut, jos olisin tiennyt saavani kaksi ”kaupanpäällistä” karvakorvaa talouteen. Kolme olisi varmasti riittänyt, mutta olin jo varannut Ciran ja yhdessä me Harhiksen kanssa haimme hänet kotiin.
Nimeni on: Cira
Minua kutsutaan myös nimillä: Cirpu, Cirpulainen, Sirtsu, Pentu, Neiti, Vittu Cira
Minkä rotuinen ja painoinen olen: Isäni oli puhdas Samojedi ja emäni Saksanpaimen/Rottweiler/Harmaa norjanhirvikoira. Painan suunnilleen 20kg, vaikka ei tuota kyllä tytöiltä saisi kysyä…
Olen syntynyt: 08/2018
Mitä olen pentuna tuhonnut: Lattiamattoa olen syönyt, kenkiä, tuolin- ja pöydänjalkoja, sukkia ja tyynyjä. Olen ollut kunnon tuholainen
Millainen olin pentuna: Hyvin menevä ja tuhoja aikaan saava, mutta kovin kiltti kuitenkin. En ole koskaan pienenä edes yrittänyt pureskella Mammaa tai muita, ainoastaan tavaroita. Minulla oli myös hyvin kimeä ääni mitä tykkäsin käyttää paljon.
Millainen minusta tuli: Hirveästi en ole muuttunut. Olen kiltti kuin mikä ja tykkään kaikista läheltä. Ääntä minusta vieläkin lähtee. Mammaa hävettää välillä ulkoilla minun kanssa, kun menen eteenpäin takajaloilla, mutta hän ei ole saanut minua sitä touhua lopettamaan. Olen myös kova juttelemaan muutenkin, taidan tykätä tosi paljon omasta äänestä. Seuraan Mammaa kaikkialle ja minua voi pitää ulkona myös vapaana. Papan pihalla saan aina olla vapaana, leikin siellä muksujen kanssa tai seurailen Mammaa.
Mikä on lempi herkkuni: Kaikki kelpaa, myös parsakaalit mitä Papsi ei suostu syömään. Rakastan ruokaa!
Missä olen asunut: Olen aina asunut Hangossa ja tämä nykyinen asunto on kolmas missä asun.
Matkailuvälineet, joilla olen matkustanut: Toistaiseksi olen matkustanut vain autolla.
Matkailuhistoriani: Me retkeilemme mamman kanssa välillä paljonkin ja osaan paikoista olemme menneet autolla. Viimeisin taitaa olla Latokartanonkoski.
Tulenko toimeen muiden kanssa: Tykkään leikkiä kaikkien kanssa, mutta olen tottunut siihen, että olen se narttu joka määrää kaapin paikan.
Missä nukun mieluiten yöni: Mamman kanssa sängyssä, jos siellä ei ole tilaa niin sängyn alla sitten.
Jos pöydälle jäisi ruokaa antaisinko sen olla vai söisinkö sen: Keittiön pöydällä saa olla kauemmin, mutta olkkarin pöydälle, jos jättää ja menee vaikka käymään vessassa niin syön sen kyllä.
Tykkäänkö uida: Kyllä, ehdottomasti! Aina parempi, jos leikkikaveri mukana uimassa.
Lempi leluni on: Pehmolelut! Tykkään repiä niitä rikki!
Olenko koskaan saanut kiinni saaliseläintä: Kerran sain melkein linnunpoikasen kiinni, kun se oli maassa, mutta Mamma kerkesi pelastaa sen. Toisen kerran pääsin vahingossa karkuun, kun Mamma vaihtoi otetta hihnasta ja kettu juoksi ohi niin lähin perään. En saanut kiinni, en kyllä oikeasti edes yrittänyt. Mamman mielestä olin suht kiltti, koska tulin takaisin alle minuutissa sinne mistä lähdinkin.
Höpsöin tapani: Kihnutan itseäni hirveästi sohvaan tai sänkyyn ennen kuin käyn siihen maate.
Esittelyssä Koda
Koska koirat ovat osa arkea ja elämääni niin päätin, että teen jokaisesta koirasta oman esittely postaukse. Ensimmäisenä vuoron saa minun ensimmäinen oma koirani Koda.
Nimeni on: Koda
Minua kutsutaan myös nimillä: Kodakki, Skoda, Mustasurma ja Perkele Koda
Minkä rotuinen ja painoinen olen: Berninpaimenkoira/Kultainennoutaja ja painan varmaan n.35kg
Olen syntynyt: 05/2017
Mitä olen pentuna tuhonnut: Muutamat ”Crocsit” ja korkkarien korot, en varmaan muuta.
Millainen olin pentuna: Villi vipeltäjä ja seurasin Mammaa kaikkialle. Tahdoin myös olla kaikkien kaveri ja mennä tutustumaan kaikkiin. Pöydälle ei voinut jättää ruokaa hetkeksikään vahtimatta tai minä nälkäisenä kävin sen hakemassa. Olin myös söpö ku mikä ♡
Millainen minusta tuli: Olen useimmiten rauhallinen, mutta virtaa minusta myös löytyy. Enää en tahdo mennä kaikkia moikkaamaan, mutta Mammaa seuraan vieläkin sisällä kaikkialle. Ulkona minulla saattaa olla vähän valikoiva kuulo.
Mikä on lempi herkkuni: Luu mistä pidin ihan eniten niin sitä ei valmisteta enää, mutta kaikki kelpaa. Rakastan ruokaa!
Missä olen asunut: Asuin ensin Mamman kanssa Lohjalla, mutta sieltä muutimme Hankoon. Täällä olen asunut viidessä eri asunnossa.
Matkailuvälineet, joilla olen matkustanut: Auto, bussi, ratikka, laiva sekä vene
Matkailuhistoriani: Olemme Mamman kanssa retkeilleet eri luontokohteissa minne on pitänyt mennä autolla. Tallinnan laivalle olen kerran päässyt mukaan ja Vaarilla on vene millä ollaan menty saareilemaan.
Tulenko toimeen muiden kanssa: Yleensä tulen kaikkien kanssa toimeen ja tykkään leikkiä, mutta poikkeuksiakin löytyy.
Missä nukun mieluiten yöni: Mamman kanssa sängyssä, jos siellä ei ole tilaa niin ihan sängyn vieressä lattialla.
Jos pöydälle jäisi ruokaa antaisinko sen olla vai söisinkö sen: Hetken se saisi siellä olla, mutta jos ketään ei tule tarpeeksi nopeasti takaisin niin syön sen kyllä.
Tykkäänkö uida: En varsinaisesti. Tykkään kahlata kyllä ja käydä hakemassa Mamman pois vedestä turvaan rantaan, mutta siihen se jää.
Lempi leluni on: Kaikki on kivoja mitä voi riepottaa ja viskellä.
Olenko koskaan saanut kiinni saaliseläintä: En ole, en kyllä ole edes saanut lupaa yrittää.
Höpsöin tapani: Ei minulla varmaan ole semmoista, ellei sitä lasketa, että seuraan mammaa kaikkialle ja on päästävä viereen/syliin makoilemaan.
Ketutuksen suuri määrä
Tämän postauksen suosittelen skippaamaan, jos et tahdo lukea ”kiukutteluani”…
Minä en voi ymmärtää miksi ihmisten pitää pitää koiria vapaana taajama-alueilla. Varsinkaan, jos koira on räyhäävää sorttia tai muuten hankala hallita.
Meillähän on neljä koiraa ja asumme rivitalossa niiden kanssa. Tässä muutama päivä sitten olin lähdössä Kodan ja Ciran kanssa lenkille, mutta emme päässeet kuin etuovesta ulos… Oven edessä on pieni tie johon naapuri oli parkkeerannut autonsa ja oli koiriensa kanssa siinä, toinen hihnassa ja toinen irti. Hihnassa oleva oli iso musta koira, mikä alkoi heti räyhäämään ja irti oleva chihu hyökkäsi alle metrin päähän meistä louskuttamaan leukojaan. Cira reagoi heti ja nousi takatassuille haukkumaan niille ja Koda alkoi käydä myös vähän kierroksilla. Tämä tilanne olisi ollut paljon nopeammin ohi, jos naapurin mies olisi ottanut chihun heti kiinni eikä vasta sitten, kun hänen nainen huuta pidellessään toista koiraa, että ota se koira kiinni…
Tässä olisi voinut käydä niin paljon pahemmin kuin nyt kävi. Minulla olisi voinut olla neljä koiraa mukana ja olisin varmasti saattanut lentää nenälle, koska se tuli niin yllätyksenä. Toinen vaihtoehto miten tässä olisi voinut käydä on, että chihusta olisi tullut pienoinen välipala, jos olisi tullut vielä lähemmäs meitä.
Onni onnettomuudessa kellekkään koiralle ei käynyt kuinkaan, mutta nyt minulla on yhden haukku herkän koiran lisäksi toinen joka kiihtyy nähdessään pienen koiran…
Koirapuistot on ne paikat missä koiria pidetään vapaana tai jossain kaukana keskellä ei mitään metsässä, mutta ei keskellä kaupunkia varsinkaan muiden pihojen/etuovien edessä.
Kiitos olen puhunut…
Mossen päivä
Mä pääsin tänään mamman ja papsin uuden auton kyytiin! Kukaan muu ei oo vielä päässy. Oli kivaa katella ikkunoista ulos.
Käytiin mamman ja papsin kanssa ekana mummolassa ( Harhiksen äidin luona ) pitkästä aikaa! Ekana me vähän ulkona kateltiin peräkärryä tai no papsi katto ja mä kattelin frisbeetä mamman ja mummon kanssa. Sisälle ku mentii ni löysin tosi monta lelua, niistä kivoin oli semmonen pallo missä oli muoviset sarvet, mutta mummo otti sen multa pois ku yritin järsii siitä paloja irti. Se oli vähän tylsää, eikä ne päästäny mua edes syliin istuu. Mummo kyl anto mulle vähän herkkuja ja niin se oli aika kivaa kans.
Mummolasta, kun lähettiin niin vietiin papsi töihin. Aluks meiän piti mennä mamman kanssa kotiin, mut matkalla se päätti et mennäänkin vielä käymää mummilla ja vaarilla!
Mä en ollu nähny niitä pitkään aikaa! Siellä ei ollu leluja, mutta rapsutuksia ja haleja mä sain tosi paljon! Vaari otti musta monta kuvaakin ja lähetti pari niista mammalle, ku se pyys.
Muuten mä olin tooosi kiltisti, mut en ois kuulemma saanu kerjätä ku vaari söi… mut se kannatti! Vaari anto mun nuolla sen lautasen puhtaaks, kun mamman silmä vältti.
Sieltä ku me oltiin lähössä niin Veera tuli ulkona vastaan! Se oli nähny meiän auton ja tuli kattoo oliko ketään meistä koirista mukana. Ois se mut halunnu lainata loppu päiväks hoitoonkin, mut ei mamma suostunu siihen. Ehkä vähän harmillista, oisin varmaa saanu paljon rapsutuksia ja ehkä lisää herkkujaki siellä.
Nyt me ollaan takas kotona ja makoillaan sohvalla Kodan ja Ciran kanssa.
– Mosse
Kodan päivä
Tänään oli niin kiva päivä! Aamulla me käytiin mamman ja Ciran kanssa kolmisteen pitkällä lenkillä. Ei papsia, ei Mossea eikä Remoa mukana ihan vaan me kolme. Käytiin metsässä pyörimässä ja no Cira pyöri mustikkapensaassa niin et sen tassuissa oli liiloja läikkiä. Siellä metsässä nähtiin peuroja myös, mutta mamma ei antanu lähtee niitten perään… Cira haukku niille vähän turhan paljon, meinas korvat siinä mennä rikki.
Päivällä mamma jätti meiät vähäks aikaa kotiin, kun se lähti ulos ilman meitä. Oli se vähän tylsää, mut mä sain nukkuu yksin sängyssä se vähän paransi mieltä.
Sänky on niin paras paikka ja mä saan olla siellä aina, kun me jäädään yksin kotiin. Yöllä sinne ei välttämättä mahdu, kun mamma ja papsi nukkuu siellä, niin ja Mosse yleensä änkee sinne kans. Sillon kun mamma on yksin kotona yöt ja papsi töissä niin sillo yleensä minä, Cira ja Mosse mennää nukkuu mamman viereen ettei sille tuu kylmä ja yksinäinen olo.
Mamma oli tänään kyl tosi huippu, kun se tuli takas kotii niin se otti vaan mut mukaan ja muut jäi kotiin. Mamman sisko haki meiät ja pääsin autoilee! Me mentiin sen luo kylään. Mä en ollu koskaan ennen käyny siellä, kun se on vasta muuttanut sinne.
Mamman ja sen siskon kaks nuorempaa sisarusta ja niitten isä tuli kans siel käymää. Ne tuli sinne kattoo mua, kun niil oli ollu ikävä. Mä sain niin paljon rapsutuksia ja huomiota!
Nyt me ollaan tultu jo takasin kotiin ja makoillaan sohvalla kaikki tai no mamma neuloo jotain sukkia mummille kaiketi.
– Koda
"Kesä"loma puuhailua
On se ihanaa, kun vihdoinkin on ”kesä”loma. Pari viikkoa saa kotona puuhastella ja lepäillä, että jaksaa taas töissä painaa. Mitäköhän kaikkea sitä tekisi?
Minulla selkeästi on lyhyt mutta hyvä muisti, koska en yhtään muista mitä maanantaina tein 😅 paitsi, että vietin Kodan kanssa laatuaikaa ja kävimme kahdestaan lenkillä. Koda oli kuulkaas onnensa kukkuloilla, kun pääsi mamman kanssa kahdestaan ulos.
Eilen tiistaina kävimme Ciran kanssa koirapuistossa ja hän pääsi riehumaan Areksen kanssa. Ares on Harhiksen veljen Amerikanakitan pentu, vähän vajaa vuoden ikäinen. Ciralla ja Areksella oli hauskaa, kun pääsivät pitkästä aikaa taas riehumaan keskenään.
Harhiksen päästyä töistä pelailimme yhdessä vähän Dota2:sta. Pelit eivät kyllä menneet yhtään putkeen, emme tainneet voittaa kertaakaan.
Ihmettelen pelien maailmassa sitä miksi ”huonompia” täytyy hakkua, jos olet mukamas parempi niin eikö voisi neuvoa muita miten pelata paremmin? Eihän siitä mitään tule jos huudetaan ja haukutaan, sehän vaan ärsyttää ja sitten menee luultavasti vielä huonommin…
Mutta mites tänään? Tänään olen neulonut äitille villasukkia sekä käyttänyt ”anoppini” kaupassa sekä lääkärissä ja kävihän tuo minun pappa meillä tänään kahvillakin.
